Kuinka majakkalaiva Kemin loisto palautettiin

Teksti: Johanna Aartomaa ja Juha Puustinen

Kemi on Suomen viimeinen käytössä ollut majakkalaiva. Vuonna 1901 Porin konepajalta valmistunut alus on toiminut majakkana useassa eri paikassa Suomen rannikolla. Viimeinen asemapaikka oli Kemin kaupungin edustalla.

Majakkalaivojen tarkoituksena on ollut näyttää merenkulkijoille turvallista reittiä satamaan. Niitä on sijoitettu merenkulun kannalta kriittisiin kohtiin, joihin ei ole voitu rakentaa majakkaa. Majakkalaivat tunnistaa ympäri maailmaa punaisesta väristä ja kauas näkyvästä valosta.

Alun perin Äransgrundiksi nimetyssä laivassa oli valmistuessaan öljykäyttöiset lyhdyt, jotka nostettiin yöksi mastoon. Vuonna 1923 vanhanaikaiset lyhdyt korvattiin uudella valolaitteella. Laivaan asennettiin lieriönmuotoinen neljä ja puoli tonnia painava, 11 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoava majakkatorni, johon sijoitettiin ruotsalaisen AGA:n valmistama asetyleenikaasulla toimiva valolaitteisto.

Tämä valolaitteisto aluksessa oli, kun Kemi museoitiin vuonna 1974.

Kemin hyvin huonossa kunnossa oleva metallirakenteinen loistokoju irrotettiin paikoiltaan ja siirrettiin Suomen merimuseon säilytystiloihin vuonna 2012. Metallinen koju lasituksineen päätettiin restauroida osana laivan jatkuvaa ylläpitoa pari vuotta myöhemmin.

Loiston pääosat ovat lieriönmuotoinen runko, verkkomainen valettu kehikko, johon lasit kiinnitetään, katto, loistoa ympäröivä kävelysilta sekä kävelysillan alle kiinnitetty kookas sumutorvi.

Metallirakenteiden pintakäsittely oli pahoin vaurioitunut ja itse rakenne oli osin korrosioitunut. Monet laseista olivat rikki ja laseja myös puuttui kokonaan.

Museovirastossa kunnostusta koordinoi ja toteutti Suomen merimuseon vene- ja laivamestari Juha Puustinen.

Metallitöiden tekijäksi valittiin Inter Marine Oy Kotkasta, joka on vanha laivankorjauksiin erikoistunut yritys Kotkassa.

Lasituksen korjaamisesta odotettiin erityisen vaativaa. Yhteydenotto Suomen Lasimuseoon Riihimäelle tuotti yhteyden lasitaiteilija Tuija Sarantilaan (Dexcon Oy, Studio-Tsara) Lahdesta, joka lähti restaurointiurakkaan ennakkoluulottomasti mukaan.

Loistokojun restaurointi alkoi sillä, että Sarantila irrotti valurungosta lasien kupariset kiinnityslistat, lasit, kiinnittimet ja ulkopuolen kahvat. Metalliosat puhdistettiin soodan ja lasijauheen seoksella puhaltamalla

Inter Marine purki loistokojun ja sitä ympäröivän kävelysillan osiin. Kojun alaosa ja kävelysillan osat hiekkapuhallettiin. Rungon ylähelman ruostunut kaulus poistettiin ja korvattiin uudella mankeloidulla kauluksella. Syöpyneitä, ei rakenteellisia, kohtia paikattiin kemiallisella metallilla. Uutta kaidetta hitsattiin noin metri ja kaiteen kiinnityspultit uusittiin.

Kunnostuksen jälkeen loiston osat sumutorvi mukaan lukien pintakäsiteltiin, ja loisto koottiin uudestaan. Yksityiskohtien määrästä kertoo, että loiston kuparilistojen ja kahvojen sekä ilmanvaihtoventtiilien kiinnittämiseen tilattiin Yhdysvalloista asti neljännestuuman kierretappeja ja kupukantaisia pronssiruuveja.

Loistokojuun tarvittiin uusia laseja rikkoontuneiden tilalle. Kaarevien, oikeinmitoitettujen lasien tekeminen vaati erityisosaamista. Lasitaiteilija Tuija Sarantila valmisti muotin käyttäen mallina ehjää vanhaa lasia. Hän mittasi lasin kaarevuuden ja valmisti muotin puusta ja akryylilevystä. Tätä jigiä apuna käyttäen hän valmisti varsinaisen uunimuotin.

Yhden lasin taivutus uunissa vei yli kaksi vuorokautta. Riittävä taivutuslämpötila on noin 800 astetta, jotta lasi taipuu muotin päälle rikkoutumatta. Lasin jäähdytys tapahtui vielä hitaammin lasia rikkovien jännitteiden välttämiseksi.

Vanhat, ehjänä säilyneet lasit puhdistettiin kitti- ja maalijäämistä. Lasit kiinnitettiin loiston valurunkoon messinkisten kiinnittimien ja kuparisten listojen avulla. Lasien asentaminen ei sujunut aivan ongelmitta, vaan osa kiinnittimistä murtui. Inter Marine sorvasi lähes kolmekymmentä uutta kiinnitintä.

Koko majakkalaiva Kemin restaurointi mahdollistui, kun Museovirastolle myönnettiin vuonna 2019 hallituksen lisätalousarviosta rahoitus museoaluksen kunnostamiseen. Osana mittavaa restaurointihanketta alusta kunnostettiin mm. telakalla.

Aluksen palattua telakalta restauroitu loisto asennettiin takaisin laivaan joulukuussa 2021. Tuolloin sen huippuun sytytettiin sähkökäyttöinen valo. Loistokojun asennushetki oli jännittävä ja symbolisesti tärkeä: majakkalaivan tärkein osa palautettiin paikoilleen.

Loiston restauroinnin tekijät

Inter Marine Oy

Tuija Sarantila. Dexcon Oy, Studio-Tsara.

Juha Puustinen. Suomen merimuseo.

Päivi Eronen, erikoisasiantuntija, Kulttuuriympäristöpalvelut, Museovirasto.

Näyteikkuna-julkaisu

Museovirasto

Juha Puustinen, Suomen merimuseo

Johanna Aartomaa, Suomen merimuseo

Lähteet

Muistiinpanot, Juha Puustinen, Suomen merimuseo.

Majakkalaiva Kemin loiston työmaaraportti, Inter Marine Oy.

Kemin loiston lasien korjaus, työmaapöytäkirjat, Dexcon Oy.