Hyppää sisältöön
Takaisin
Majakkalaiva Kemin laivahistoriaselvityksen tekeminen
restau­rointi, tutki­mus
Arkkitehtitoimisto Livady

21.6.2022

Majakkalaiva Kemin laivahistoriaselvityksen tekeminen

Majakkalaiva Kemi oli purjehtiva höyrykone sekä työ- ja asuinpaikka, jossa vietettiin myös vapaa-aikaa. Kohteen historia ja vaiheet koottiin yksiin kansiin osana museolaivan restaurointihanketta.

Ensimmäinen laaja laivahistoriaselvitys

Teksti: Mia Puranen ja Pauliina Saarinen / Arkkitehtitoimisto Livady

Majakkalaiva Kemin tutkimus- ja restaurointihanke käynnistyi vuonna 2019, kun hallituksen lisätalousarviosta myönnettiin Museovirastolle rahoitus museoaluksen kunnostamiseen. Laivan restauroinnin suunnittelijaksi valittiin Arkkitehtitoimisto Livady. Restaurointisuunnittelun tueksi tarvittiin tietoa laivan historiasta, ylläpidosta ja muutosvaiheista. Museovirasto tilasi tutkimustyön Livadylta alkuvuodesta 2020.

Selvitys laadittiin palvelemaan myös tulevien korjaustöiden suunnittelua. Selvitykseen koottiin aluksen koko historia. Osana työtä laadittiin laivan eri vaiheiden kansipiirustukset. Selvitys tehtiin arkistomateriaalin ja kohteessa tehdyn tutkimustyön pohjalta.

Selvityksen yhteydessä testattiin, voisiko restauroinnin kohteena olevan laivan tutkimisessa soveltaa rakennusten tutkimisessa käytettyjä tutkimusmenetelmiä. Rakennusten historiaselvityksiä vastaavia laivahistoriaselvityksiä ei maassamme ollut vielä laadittu, joten teimme samalla pioneerityötä Museoviraston ohjauksessa.

Historiaselvitys käsittelee majakkalaiva Kemin kaikki vaiheet vuosina 1900–2020. Näitä ovat aluksen rakentaminen, käytön historia, muutos- ja korjaustyöt sekä kohteen museoaikaiset restaurointityöt. Selvitykseen koottiin monipuolista aineistoa eri puolilta Suomea sekä referoitiin myös jo tehtyä tutkimusta, kuten Seppo Laurellin vuonna 1988 kirjoittamaa majakkalaivojen aikakaudesta kertovaa teosta Aalloilla keinuvat majakat. Haastattelimme Laurellin lisäksi myös muita laiva-asiantuntijoita, kuten Juhani Grönhagenia ja Ulla Klemelää. Haastattelut olivat olennainen osa tutkimustyötä. Työn yhteydessä tuotettiin runsaasti myös omia tutkimustuloksia, piirustuksia ja valokuvia.

Valokuva painetusta majakkalaiva Kemin historiaselvityksestä.
Historiaselvityksestä tehtiin verkkojulkaisun lisäksi myös painettu versio. Samojen kansien sisään haluttiin koota aluksen koko historia ja esittää laajasti arkistoaineistoa, joten työstä tuli 272-sivuinen.
Tyynellä säällä otettu värivalokuva majakkalaiva Kemistä, jonka teräsrunko ja majakkatorni on maalattu kirkkaan punaisiksi. Majakkalaivan sivulla kelluu luotsivene.
Majakkalaiva Kemi viimeisellä asemapaikallaan Kemin edustalla kesällä 1972. Majakkalaivat maalattiin punaiseksi, jotta ne erottuisivat merimaisemasta. Majakkalaivan vieressä kelluu puomiin kiinnitetty avovene. Veneitä siirrettiin maston vieressä olevalla höyryvinssillä. Sääkannella näkyy taavettiin nostettu toinen vene. Kuva: Martti Heikkinen / Suomen merimuseon kuvakokoelma, Museovirasto.

Mikä on majakkalaiva ja mitä sen tehtäviin on kuulunut?

Selvitys antaa tietoa Majakkalaiva Kemistä sekä yleisemminkin majakkalaivojen historiasta: mitä majakkalaivat olivat, millainen miehistö laivoissa on ollut ja mitä niiden tehtäviin on eri aikoina kuulunut. Erityisesti Majakkalaiva Kemiin liittyen selvitettiin, miten alusta oli ylläpidetty ja mitä kaikkea sille oli tehty telakalla vuosikorjausten yhteydessä.

Majakkalaiva on merenkulun turvalaite, joka on ankkuroitu paikalleen sellaisen matalikon lähistölle, johon ei ole ollut mahdollista rakentaa kiinteää majakkaa. Siinä on valolaite, eli alus on kelluva majakka. Majakkalaivojen tehtäviin saattoi kuulua myös luotsiasemana toimiminen sekä sää- ja meritieteellisten tutkimusten tekeminen. Suomessa on ollut 1800-luvulta alkaen yhteensä 15 varsinaista majakkalaivaa. Majakkalaiva Kemi oli vuodesta 1960 lähtien aina viimeiseen toimintavuoteensa 1974 asti maamme ainoa ja viimeinen toiminnassa ollut majakkalaivamme.

Kemi on vaihtanut nimeään ja asemapaikkaansa monta kertaa

Majakkalaivat muuttivat nimeään aina kulloisenkin asemapaikkansa mukaan. Nimi maalattiin aluksen kylkiin. Majakkalaiva Kemin ensimmäinen nimi oli Äransgrund, sillä sen ensimmäinen asemapaikka oli Helsingin edustalla sijaitseva Äransgrund. Samanaikaisesti oli käytössä myös vanha, vuonna 1892 valmistunut Äransgrund. Rauman edustalla toimimisen aikana aluksella oli peräti kolme eri nimeä, vaikka sijainti pysyikin samana: Relandersgrund, Relanderinmatala ja Rauma. Viimeisen nimensä, Kemi, alus sai vuonna 1955 tehdyn peruskorjauksen yhteydessä ennen siirtoa Kemin edustalle. Lisäksi laiva on ollut korjattavana telakoilla eri puolella Suomea.

Aluksen nimi- ja asemapaikkahistoria

Vuodet Majakkalaivan nimi Asemapaikka

  • 1901–1902 (Nya) Äransgrund, Äransgrund, Helsinki
  • 8/1902–11/1902 Nahkiainen Nahkiainen, Raahen edustalla
  • 11/1902–1912 Äransgrund, Äransgrund, Helsinki
  • 1912–1918 ЭРАНСГРУНДЪ (Eransgrund kyrillisin kirjaimin), Äransgrund, Helsinki
  • 1918–1921 Äransgrund (latinalaisin kirjaimin) Äransgrund, Helsinki
  • 1921–1926 Relandersgrund, Rauma
  • 1927–1933 Relanderinmatala, Rauma
  • 1933–1955 Rauma, Rauma
  • 1956– Kemi, 1974 asti Kemi
Suomen karttaan on merkitty aluksen asemapaikkojen sijainnit: Helsinki, Koivisto, Rauma, Helsingkallan, Nahkiainen ja Kemi.
Aluksen asemapaikat
Sekä uudessa että vanhassa majakkalaiva Äransgrundissa on kaksi mastoa merkkipalloineen ja sama nimi maalattuina kylkiin, mutta vain uudessa majakkalaivassa on sääkansi.
Vasemmalla näkyy uusi, vuonna 1901 valmistunut Äransgrundin majakkalaiva ja oikealla vanha, vuonna 1892 valmistunut vanha Äransgrund. Kuva on otettu vuosien 1912–1918 välillä Helsingin Tähtitorninmäeltä kohti Eteläsatamaa. Kuva: Kustannusosakeyhtyö Otavan kokoelma, Historian kuvakokoelma, Museovirasto.
Majakkalaivan ensimmäinen miehistö seisoo juuri valmistuneen aluksen sääkannella.
Porin Konepajalla 1901–1901 rakennettu uusi Äransgrund lähdössä asemapaikalleen 1. lokakuuta 1901. Alus oli valmistuessaan 31 metriä pitkä, sääkannella ja kaksisylinterisellä compound-höyrykoneella varustettu teräsrakenteinen höyrylaiva. Se oli Suomen ensimmäinen jäissä kulkuun vahvistettu majakka-alus, joka palveli ensimmäiset vuodet varamajakkalaivana. Äransgrundin asemapaikalla ollessaan sen tunnuksena oli kaksi punaista merkkipalloa mastojen huipussa. Kuva: Museovirasto.
Mustavalkoisessa arkistokuvassa näkyy laivan styyrpuurin puoleinen kylki, johon on maalattu valkoinen nauha ja sen päälle aluksen nimi kyrillisin aakkosin.
Vuosien 1912–1918 aikana majakkalaivan kyljissä oli kyrillisin aakkosin kirjoitettu nimi (Eransgrund). Kuva on vuodelta 1914. Ruohihytti on maalattu valkoiseksi ja sen ikkunoiden ulkopuolella on luukut. Kuva: Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto, Kansallisarkisto.
Styyrpuurin puoleisessa kyljessä lukee jälleen Äransgrund. Aluksessa on edelleen kaksi mastoa merkkipalloineen.
Majakkalaiva Äransgrund asemapaikallaan Helsingin edustalla toukokuussa 1918. Rungossa on vielä venäläistämiskauden valkoinen vyö, mutta nimi on maalattu taas latinalaisin aakkosin. Kuva: Suomen merimuseon kuvakokoelma, Museovirasto.
Laivan kyljessä lukee nyt Relanderinmatala. Perämaston paikalla on majakkatorni. Keulamastossa on merkkipallo.
Rauman edustalla ollessaan aluksella oli ensin ruotsinkielinen nimi Relandergsrund ja vuosina 1927–1931 Relanderinmatala. Perämasto on poistettu ja sen paikalle on vuonna 1923 rakennettu teräksinen majakkatorni. Kuva: Rauman merimuseo.
Paapuurin puoleiseen kylkeen on maalattu uusi nimi Rauma. Keulamasto on aiempaa lyhyempi.
Vuosien 1933–1955 aikana aluksen kyljissä luki Rauma. Vanha keulamasto on vaihdettu pienempään ja merkkipalloa ei enää ole. Kuva: Jorma Palviaisen kokoelma, Rauman merimuseo.
Värivalokuva majakkalaivan styyrpuurin puolelta. Alus on kirkkaan punainen, ruorihytti vaalea.
Majakkalaiva Kemi kesällä 1972. Värillisistä arkistokuvista saimme arvokasta tietoa aluksen osien värityksestä. Kuva: Martti Heikkinen / Suomen merimuseon kuvakokoelma, Museovirasto.

Laajalle pirstaloitunut arkistoaineisto koottiin useista lähteistä

Alukseen liittyvää arkistoaineistoa säilytetään eri puolella Suomea, sillä alus on aikanaan vaikuttanut monessa paikassa. Vuoden 1900 piirustukset löytyivät Elinkeinoelämän Keskusarkistosta Mikkelistä. Alusta ei kuitenkaan kaikilta osin ollut toteutettu näiden piirustusten mukaan. Kansallisarkiston digitaalisesta arkistosta löytyi työpiirustuksista otettuja valokuvia, joita suurentamalla saimme lisätietoa toteutetuista ratkaisuista. Kansallisarkiston Helsingin toimipisteessä säilytetään myös aluksen laiva- ja konepäiväkirjoja.

Osa arkistovalokuvista kuuluu Suomen merimuseon kokoelmaan. Niistä osa sijaitsee Museoviraston kokoelma- ja konservointikeskuksessa Vantaalla ja osa Suomen merimuseossa eli Merikeskus Vellamossa Kotkassa. Vanhoja valokuvia löytyi myös Rauman merimuseosta ja Kemin historiallisesta museosta, sillä alus oli palvellut pitkään näiden kaupunkien edustalla. Näistä valokuvista sai paljon tietoa aluksen toiminnasta, laitteistosta ja muista aluksen yksityiskohdista, joista osa on sittemmin menetetty.

Arkistotutkimuksen työläin vaihe oli Merikeskus Vellamossa säilytettävien asiakirjojen, piirustusten ja valokuvien läpikäyminen. Aineistoa oli kymmenien paperimappien lisäksi runsaasti myös sähköisessä muodossa. Tärkeitä asiakirjalähteitä olivat esimerkiksi majakkalaivan toimintakauden vuosittain tehtyjen korjaustöiden raportit. Mitä lähemmäs tätä päivää pääsimme, sitä enemmän aineistoa oli tutkittavana.

Muutosvaiheista löytyi erilaatuisia piirustuksia. Piirustusten ja vanhojen valokuvien perusteella käsitys aluksen rakenteesta, toiminnasta ja muutosvaiheista täsmentyi vähitellen. Laivojen muutoksiin ei ole haettu rakennuslupia eikä näin ollen piirustusaineistoakaan ole tallennettu rakennusvalvonnan arkistoa vastaavalla tarkkuudella. Laivan muutosvaiheiden selvittäminen poikkeaakin rakennuksen tutkimisesta muun muassa siinä suhteessa.

Suomen karttaan on merkitty arkistoaineistojen paikkakuntien sijainnit ja nimet: Helsinki, Vantaa, Kotka, Rauma, Pori, Mikkeli ja Kemi.
Arkistoaineistojen sijainnit
Sopimuksen skannattu jäljennös, jossa on käsin kaunolla kirjoitettua, ruotsinkielistä tekstiä.
Rakentamisvaiheen asiakirjat ja piirustukset ovat ruotsinkielisiä. 1900-luvun alun majakkalaivoihin ja aluksiin yleensä liittyvä sanasto tuli ottaa haltuun siis suomen lisäksi myös ruotsiksi. Ylhäällä on ote majakkalaiva (Nya) Äransgrundin rakennuttamisen sopimuksesta, joka solmittiin 19.4.1900 Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen ylihallituksen ja Porin Konepajan välillä. Sopimuksen jäljennös on saatu Kotkassa sijaitsevasta Suomen merimuseon arkistosta.
Jäljennös kirjoituskoneella kirjoitetusta vuosikorjauslistasta, johon on tehty käsin korjauksia.
Majakkalaivaa korjattiin ja huollettiin jatkuvasti ja talvella tehtiin vuosikorjauksia telakalla. Yllä on majakkalaiva Kemin vuosikorjauslista talvelle 1957–1958. Suomen merimuseossa säilytettävistä tekstiasiakirjoista poimittiin tietoja aluksen korjaus- ja muutoshistoriasta.
Tussilla ja osittain lyijykynällä vahakankaalle piirretyt rakentamisvaiheen piirustukset vuodelta 1900. Tekstit ovat ruotsinkielisiä.
Aluksen alkuperäiset, vuonna 1900 laaditut piirustukset löytyivät Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkistosta Mikkelistä. Ylimpänä on esitetty aluksen styyrpuurin puoleinen kylki ja osittain leikkaushavaintoja, keskellä pääkansi ja alimpana hyttikansi. Tilojen käyttötarkoitukset on kirjoitettu ruotsiksi. Tutkimustyön edetessä huomasimme, ettei esimerkiksi kvadranttia toteutettu näiden piirustusten mukaan sääkannelle vaan pääkannelle.
Ylhäältä mastosta kohti sääkantta otetussa arkistokuvassa näkyy miehistön jäseniä, taavettiin kiinnitetty luotsivene, osa uudesta ruorihytistä ja sääkannen pyöreitä kansi-ikkunoita ja skailetti eli valoarkku.
Osa arkistovalokuvista oli ajoittamattomia ja niiden ajoittamisessa hyödynnettiin tiedettyinä ajankohtina tehtyjä muutoksia. Kuvan alaosassa näkyy talvella 1931–1932 rakennetun uuden ruorihytin kattoa, joten kuva on otettu aikaisintaan vuonna 1932. Kuvassa näkyy myös vuonna 1927 uusittu sääkansi, jossa on pyöreitä kansi-ikkunoita eikä enää prismoja, joita oli alkuperäisessä kannessa. Kuva: Jori Saviolan kokoelma, Rauman merimuseo.
Vieraita majakkalaivan sääkannella yhdessä majakkalaivuri Stackelbergin kanssa. Pieni poika istuu kalterein suojatun skailetin päällä.
Majakkalaivalla kävi myös paljon vieraita. Vierailujen yhteydessä otetuista valokuvista saimme arvokasta tietoa muun muassa kansilaitteista. Noin vuonna 1950 otetussa kuvassa seisoo vasemmalla majakkalaivuri Ragnar Stackelberg, jonka ystävällisyys ja hyväntuulisuus valloittivat varsinkin laivalla vierailukäynnillä pistäytyneet nuoremman polven edustajat. Kuva: W. E. Fagerströmin kokoelma, Rauman merimuseo.
Majakkalaiva Kemin korjaustyöt käynnissä kuivatelakalla.
Majakkalaiva Kemi Raahen telakalla keväällä 1969. Kuva: Kemin historiallisen museon kuva-arkisto. Alkuperäisen kuvan omistaa Timo Perttula.
Värivalokuva päällystömessistä, jonkoa seinissä on vaaleiksi maalatut peilit. Seinällä on myös televisio.
Alun perin majakkalaivassa työskenteli vain miehiä. Vuodestä 1956 alkaen aluksessa oli myös naisia. Tässä vuonna 1972 otetussa kuvassa emäntä Taimi Heikkilä ja keittäjä Kerttu Roukala istuvat Kemin päällystömessin katetun kahvipöydän ääressä. Kuva: Suomen merimuseon kuvakokoelma, Museovirasto.
Ruorihytin keulaseinässä on kaksi pyöreää venttiili-ikkunaa, joiden edessä on kiiltävä ruori.
Ruorihytti aktiivikäytön asussaan ja messinkinen ruori huolellisesti kiillotettuna kesällä 1972. Kuva: Martti Heikkinen / Suomen merimuseon kokoelma, Museovirasto.
Päällystömessin peiliseinän keskiosassa näkyy alkuperäistä ootrattua pintaa. Osa lattiasta on purettu.
Ennen 1980-luvun laajoja purku- ja korjaustöitä otetut valokuvat olivat tärkeimpiä arkistolähteitä 2020-luvun restauroinnissa. Kuvassa näkyy päällystömesssin ootrattuja peilejä, jotka ovat paljastuneet, kun tilasta on poistettu kiinteä sohva. Kuva: Suomen merimuseon kuvakokoelma, Museovirasto.
Vaneriseinäinen, uudelleen rakennettu käytävä, jonka päädyssä on ylös päällystömessiin nouseva porras.
Hyttikannen käytävä 1980-luvun kunnostustöiden aikana. Tilat rakennettiin uudestaan ja uusilla materiaaleilla. Kuva: Suomen merimuseon kuvakokoelma, Museovirasto.

Piirtäminen, tilojen nimeäminen ja numeroiminen

Restauroinnin suunnittelua ja laivahistoriaselvitystä varten laadittiin tietokoneella piirustukset aluksen alkuperäisestä tilanteesta, tärkeimmistä muutosvaiheista sekä nykytilanteesta. Tarkat nykytilapiirustukset tarvittiin myös erityissuunnittelua varten (RAK, LVIS). Piirustukset toteutettiin käsin piirrettyjen alkuperäispiirustusten pohjalta.

Piirustusten antamia tietoja täydennettiin arkistovalokuvien ja kohteessa tehtyjen havaintojen perusteella ja yksityiskohdista otettujen yksittäisten mittojen myötä. Osa aluksen varusteista, kuten majakkatornin lyhtyosa, oli kunnostustöitä varten jo irrotettu paikoiltaan ja ne mitattiinkin Vellamon venehallissa. Osa varusteista näkyi vain arkistovalokuvissa ja ne piirrettiin valokuvien perusteella.

Nykytilapiirustuksissa esitettiin historiaselvityksen ja restaurointityön kannalta oleelliset toiminnalliset ja tilalliset asiat. Tilat nimettiin niiden viimeisimmän käyttötarkoituksen mukaan. Tilat ja kylkikaaret numeroitiin. Laivan kattavien piirustusten avulla laivan toiminta ja tilojen kolmiulotteinen liittyminen toisiinsa alkoivat hahmottua. Nähtiin esimerkiksi höyryputkien kulku höyrykoneesta ankkuripeliin tai vinsseihin ja toisaalta huutotorven reitti ruorihytistä höyrykonehuoneeseen.

Kuvakaappaus tietokoneen ruudulta CAD-ohjelmasta ja valmiiksi tehdyt sääkannen, pääkannen ja hyttikannen eri vaiheiden piirustukset.
Majakkalaivan eri vaiheista tehtiin CAD-piirustukset. Vasemmalta oikealle: rakentamisvaiheen piirustukset vuodelta 1901, hyttikannen muutosvaiheen piirustukset vuodelta 1910, vuosien 1955–1956 peruskorjauksen jälkeinen tilajako sekä tilanne museoalukseksi muuttamisen jälkeen vuonna 1989.
Tulostettujen pohjapiirustuskaavioiden päälle on lisätty käsin kentällä havaintoja ja mittoja.
Kenttätyöpäivän muistiinpanoja alukselta. Luonnosvaiheessa oleviin kansipiirustuksiin on lisätty havaintoja ja mittoja laivan yksityiskohdista.
Mastosta kohti sääkannen peräkantta otetussa kuvassa näkyy kannelle lapioitua kivihiiltä.
Käytännön toimintaa havainnollistavat kuvat auttoivat ymmärtämään aluksen käyttöä. Kuvassa majakkalaiva on asemapaikallaan Kemin edustalla kesällä 1972. Pilssin hiilivarastot täytettiin kivihiilellä, mutta hiililastia otettiin aina myös kannelle. Hiiltä tarvittiin jatkuvasti, koska höyrykone pidettiin aina lämpimänä. Avoinna olevan, punaisen teräsluukun kautta oli kulku pääkannelle. Nykyisin paikalla sijaitsee leveä, 1980-luvulla rakennettu yleisöporras. Kuva: Martti Heikkinen / Suomen merimuseon kuvakokoelma, Museovirasto.
Taulukkossa on esitetty majakkalaiva Kemin kannet ja tilat numeroineen ja nimineen vuonna 2020.
Majakkalaiva Kemin kannet ja tilat vuonna 2020

Inventointi ja kenttätyöt

Kenttätyöt ja inventointi tehtiin keväällä 2020 aluksen ollessa ankkuroituna Merikeskus Vellamon laituriin.

Laivaan tutustumisessa saimme kallisarvoista apua merimuseon laivamestarilta Juha Puustiselta, joka osasi kertoa meille muun muassa aluksen laitteistosta ja huoneiden nimityksistä. Laiva on tavallaan iso kone, ja meidän piti ymmärtää, miten se toimii. Ahtauduimme kenttätöiden yhteydessä pienimpiinkin tiloihin kuten pilssiin ja varastoihin.

Ensimmäisen tutustumiskäynnin jälkeen jatkoimme tutkimustyötämme toimistossa ja arkistoissa. Palasimme tekemään varsinaisen inventoinnin ja valokuvaamisen vasta siinä vaiheessa, kun nykytilaa vastaavat piirustukset oli saatu tehtyä ja aluksen tilat oli nimetty ja numeroitu. Tekemämme laivan teräskaarien ja huoneiden numerointi auttoi erityisesti valokuvadokumentoinnissa.

Majakkalaivan kuvia keväältä 2020 ennen vuosien 2020–2022 restaurointitöitä

Dronella otettu ilmakuva kohti majakkalaiva Kemiä ja Merikeskus Vellamoa.
Majakkalaiva Kemi oli vuonna 2020 tehtyjen kenttätutkimusten aikana Merikeskus Vellamon laiturissa Kotkassa. Sääkansi oli suojattu väliaikaisella katoksella. Alus kuuluu Suomen merimuseon kokoelmaan.
Peräsimen asentoa ohjaavan kvadrantin päällä on puinen kvadranttipenkki, jonka päällä on ollut kannet.
Livadyn arkkitehdit Marko Huttunen ja Pauliina Saarinen mittaamassa majakkalaiva Kemin peräkannen kvadranttipenkkiä keväällä 2020.
Konekäskyvälittimessä on aluksen kulkusuuntaa ja toivottua nopeutta osoittava viisari. Puhetorvi on putki, jonka kautta ääni kulkee majakkalaivurilta konemestarille.
Majakkalaivassa on paljon laitteistoa, jonka käyttötarkoituksiin tuli perehtyä. Sääkannella sijaitsevan ruorihytin ja pilssin konehuoneen välinen viestintä hoidettiin konekäskyvälittimien ja messinkisen puhetorven avulla.
Sääkannen suojana oli puurakenteinen katos.
Sääkannen ruorihytti keväällä 2020.
Teräsrunkoisen aluksen matala pilssi ja raskaat kettingit.
Ankkuriketjut nousevat pilssistä teräksisten klyyssiputkien läpi ylös aina pääkannen ankkuripelille asti ja laskeutuvat sieltä mereen.
Osa messin seinistä on vanhoja peiliseiniä, osa 1950-luvun levyseiniä.
Pääkannen miehistömessi ennen restaurointitöitä.
Kaksisylinterinen höyrykone sijaitsee ahtaassa konehuoneessa.
Pilssin konehuoneen alkuperäinen compound-höyrykone.

Selvityksen peräaaltoja

Majakkalaiva Kemin historiaselvitys valmistui loppuvuodesta 2020. Restaurointisuunnittelu oli käynnistetty jo historiaselvityksen laatimisen aikana ja jatkui tämän jälkeen. Alus hinattiin Kotkasta Helsinkiin Suomenlinnan telakalle marraskuussa 2020. Sieltä alus palasi Kotkaan vuonna 2021, jossa restaurointityöt jatkuivat. Restauroitu alus avattiin yleisölle kesällä 2022.

Video majakkalaivan hinausmatkasta:

Historiaselvityksemme on osa tutkimustyön jatkumoa. Selvitystemme on tarkoitus palvella myös aluksen tulevaisuuden restaurointihankkeiden osapuolia, jotka puolestaan voivat täydentää ja korjata nyt kerättyä tietoa.

Tekijät

Majakkalaiva Kemi – Historiaselvitys (pdf)
Tilaaja: Museovirasto, Kulttuuriympäristöpalvelut, Restaurointiyksikkö, Päivi Eronen, erikoisasiantuntija
Tekijät: Pasi Kolhonen, Mia Puranen, Marko Huttunen, Pauliina Saarinen, Tuomas Ranta-aho / Arkkitehtitoimisto Livady
Julkaistu: 2020
ISBN: 978-951-616-305-8 (nid.) / ISBN: 978-951-616-306-5 (PDF)

Näyteikkuna-julkaisu

Teksti: arkkitehdit SAFA Mia Puranen ja Pauliina Saarinen / Arkkitehtitoimisto Livady
Kuvat: Arkkitehtitoimisto Livady, ellei muuta mainittu

Pääkuvan tiedot: Alun perin laivassa oli majakkavaloina öljylyhdyt. Vuonna 1923 ne korvattiin teräsrakenteisella majakkatornilla, jossa oli asetyleenikaasulla toimiva valolaitteisto. Majakkatorniin kiivennyt mies saattaa olla aluksen päällikkö Ragnar Stackelberg. Kuva on otettu aikavälillä 1926–1931, kun alus sijaitsi Rauman edustalla. Etualalla näkyvä puinen ruorihytti tuhoutui sittemmin myrskyssä ja se korvattiin teräsrakenteisella hytillä talvella 1931–1932. Kuva: Rauman merimuseo. Kuvan on lahjoittanut Ragnar Stackelbergin pojantytär Tiina Stackelberg-Kajantola.

Pääkuvan kuvailuteksti: Mustavalkoisen arkistovalokuvan etualalla näkyvät keulamasto ja puurakenteinen ruorihytti. Ruorihytin takana ovat puinen luotsivene sekä teräsrakenteinen majakkatorni, jonka kaidetta vasten nojaa mahdollisesti päällikkö Ragnar Stackelberg.

Näyteikkuna

Kuinka majakkalaiva Kemin loisto palautettiin