Hyppää sisältöön
Uudet olosuhteet turvaavat Florinin huvimajan ja harvinaisen maisematapetin säilymisen
konservointi, korjaustavat, restaurointi
Museovirasto

06.9.2022

Uudet olosuhteet turvaavat Florinin huvimajan ja harvinaisen maisematapetin säilymisen

Florinin huvimaja Seurasaaren ulkomuseossa kätkee sisäänsä ainutlaatuisen uusgoottilaisen interiöörin, johon kuuluu myös harvinainen 1800-luvun maisematapetti. Kokonaisuuden säilyttämiseksi tehtiin paljon töitä – siirrettiin jopa koko rakennus.

Kaupunginlääkäri Pehr-Ulrik Florin rakennutti oletettavasti 1850-luvulla tämän huvimajan tontillensa Helsingin keskustaan. Seurasaareen huvimaja siirtyi 1912, kun hänen tyttärensä Jenny Florin lahjoitti sen museolle. Seurasaaressa rakennus sijaitsi vuodesta 1981 paikassa, joka oli rakennuksen ja erityisesti sen sisäseinillä olevien arvokkaiden maisematapettien säilymisen kannalta ongelmallinen. Alue osoittautui mikroilmastoltaan jatkuvasti kosteaksi sen varjoisuuden vuoksi.

Huvimajan julkisivu oli kärsinyt lahovaurioista ja kivisokkeli oli puutteellisen perustuksen myötä paikoitellen vajonnut. Rakennuksen sisäilman suhteellinen kosteus oli jatkuvasti liian korkea, mikä oli osaltaan aiheuttanut maisematapetille vaurioita.

Seurasaaren puustoa hoidetaan luontoarvoja painottaen, joten tässä tapauksessa metsän runsas vähentäminen ei ollut sopiva keino. Rakennuksen olosuhteiden parantamiseksi sille tuli löytää uusi sijainti museoalueelta.

Pieni puurakennus kesäisen vehreyden ympäröimänä.
Florinin huvimajan sijainti metsän katveessa oli epäedullinen. Myös rakennuksen perustus oli vajonnut pehmeään maahan.

Ensimmäiset luonnokset huvimajan sijoittamisesta osaksi saareen muotoutuvaa Pikku-Helsingin aluetta piirsi maisema-arkkitehti Eeva Byman vuonna 2010. Suunnitelman mukaisesti rakennuksen tuli sijoittua samalle tontille Kaivopuistosta siirretyn Jusupoffin hevostallin kanssa. Uusi paikka löytyi perustettavan puutarhan keskeltä, noin 40 metriä huvimajan edellisestä paikasta länteen. Siirto päätettiin toteuttaa vuonna 2015 Seurasaaren rakennuskonservoinnin hankkeena.

Värillinen piirros, jossa aidatun alueen sisällä huvimaja, istutusalue, isompi rakennus sekä puita.
Luonnospiirustus Pikku-Helsingin alueesta, jossa Florinin huvimaja on sijoitettu avoimelle paikalle, uudelleen perustettavan puutarhan keskelle. Piirros: Eeva Byman.

Rakennuksen rungon ja julkisivujen turvaaminen

Ennen rakennuksen siirtoa sen runkoon, julkisivulaudoitukseen ja vesikatteeseen tehtiin säilyttäviä restaurointitoimenpiteitä. Lahovaurioituneita puuosia paikattiin säilyttäen mahdollisimman paljon huvimajan alkuperäistä materiaalia.

Korjausten yhteydessä saatiin lisätietoa siitä, kuinka paljon julkisivulaudoitusta oli uusittu jo aiemmin. Rakennuksesta tehtiin historianselvitys sekä väritutkimus, joiden tuloksena sen julkisivu sai edellisestä maalauksesta poikkeavan värityksen. Säilyneiden maalikerrosten perusteella ei voitu muodostaa varmaa käsitystä alkuperäisestä kokonaisvärityksestä, joten väritys päätettiin toteuttaa vuonna 1924 Seurasaaressa tehdyn maalauksen mukaisesti.

Vesikatteena ollut uralauta poistettiin, koska sille ei ollut historiallisia perusteita. Lautakatteen alta paljastui vanha palahuopakate, joka säilytettiin historiallisena kerroksena uuden huopakatteen alla.

Rakennustelineitä huvimajan ympärillä. Majan takana havumetsää.
Huvimaja restauroitiin sen vanhalla paikalla. Kuvassa rungon ja julkisivun restaurointityöt alkuvaiheessa syksyllä 2012.
Eristysnauhaa huvimajan ympärillä. Majan takaa näkyy rakennustelinettä ja havumetsää.
Huvimaja restaurointityöt ovat loppusuoralla kesällä 2013. Koristeosat odottavat vielä maalausta.

Uuden sijainnin huolellinen valmistelu

Huvimajan uudelle sijoituspaikalle tehtiin aluksi maan alle piiloon jääviä rakenteita kuten betoniperustukset ja salaojitukset. Näillä nykypäivän standardeilla tehdyillä teknisillä ratkaisuilla rakennus pysyy varmuudella paikallaan ja sitä ympäröivän mikroilmaston kosteus maltillisena.

Perustuksen näkyväksi osaksi muurattiin uusi luonnonkivijalka. Muurauksessa käytettiin perinteistä kalkki-sementtilaastia, joka valmistettiin linnojen muurikorjausten yhteydessä kehitetyllä ohjeella.

Työmaa-aitaa, sementtirekka, huomioasuisia ihmisiä ja perustusten puinen kehys.
Huvimajalle valetaan uusia perustuksia maaliskuussa 2016. Taka-alalla näkyy siirtoa odottava rakennus vanhalla paikallaan.
Työasuinen henkilö suojakypärässä muuramassa isoa kiveä Leca-harkkojen muodostaman pohjakerroksen päälle.
Betonianturan päälle muurattiin kaksi kerrosta Leca-harkkoja. Harkkojen ulkopintaan asennettiin bitumihuopa, joka estää kosteuden siirtymistä rakennuksen alle. Näkyviin jäävän kivijalan muuraus aloitettiin järeillä nurkkakivillä.

Onnistunut siirto-operaatio

Huvimajan siirron valmistelut aloitettiin interiöörin osien irrotuksella ja varastoinnilla. Maisematapetit kuljetettiin Museoviraston Kokoelma- ja konservointikeskukseen konservointia varten. Myös ikkunat ja ovet irrotettiin. Puupinnalle puretuille sisäseinille kiinnitettiin rungon vääntymistä ehkäiseviä tukilankkuja.

Rakennusta nostettiin aluksi pullotunkeilla, kunnes sen alle voitiin työntää kaksi järeää 7,2 metriä pitkää teräspalkkia nostoa varten.

Paljaat lautaseinät huvimajan sisäpuolella. Tuentalankut on asetettu seinälle kaksi ristikkäin ja yksi pystyyn sekä kahdet lankut kulman yli seinien välille.
Huvimajan riisutuille sisäseinille kiinnitettiin tuentalankkuja varmistamaan, että runko pysyy suorana siirron ajan.

Siirto toteutettiin 2. kesäkuuta 2016 suotuisan sään vallitessa. Rakennuksen nosto lavetille, lyhyt siirtomatka ja nosto uusille nurkkakiville tapahtuivat hallitusti. Kaikkiaan nostopalvelun ammattilaisten suorittamaan siirtovaiheeseen meni aikaa vain neljä tuntia. Kun ikkunapuitteet asetettiin takaisin karmeihin, voitiin todeta rakennuksen rungon säilyttäneen muotonsa siirron ajan.

Huvimaja ilmassa siirtoköysien varassa. Vieressä huomioasuinen henkilö ohjaamassa.
Huvimajaa lasketaan siirtolavetin kyydistä kohti uutta sijaintiaan.
Huvimaja perustusten päällä. Ympärillä kesäkasvillisuutta ja sorapiha. Taustalla vanhaa hirsirakennusta.
Huvimajan siirto uudelle paikalleen on suoritettu onnistuneesti ja kivijalan muuraus voidaan saattaa päätökseen.
Työasuinen henkilö istuu kumartuneena matalassa tilassa rakennuksen alla.
Nurkkakivien väliset osuudet muurattiin umpeen rakennuksen siirron jälkeen. Välillä muuraustyötä täytyi tehdä ahtaassa tuuletustilassa rakennuksen alla.
Kaksi työasuista henkilöä työskentelemässä rauta-aidan vieressä. Aitaosa on harva ja siro, mutta sen pylväät ovat jämäkät ja koristeelliset. Taustalla näkyy huvimaja ja muita rakennuksia.
Keväällä 2017 Pikku-Helsingin puutarhan lopullinen muoto alkoi hahmottua, kun sepät aloittivat rauta-aitojen pystyttämisen.

Tekniikka avuksi olosuhteen hallintaan – testaus talvella 2019

Arvokkaan ja vaativan konservointivaiheen läpikäyneen maisematapetin sijoittaminen takaisin kylmään ulkorakennukseen on poikkeuksellista. Yleensä näin arvokkaat tapetit pyritään säilyttämään lämmitetyissä sisätiloissa, joissa ilmanlämpötila ja -kosteus on stabiili. Florinin huvimajan tapettien osalta päätettiin tehdä kokeilu, jonka aikana olosuhteiden sopivuutta testattiin sijoittamalla yksi maisematapetin osa huvimajaan talven 2019 ajaksi.

Huvimajan olosuhteita seurattiin säännöllisin tarkistuskäynnein ja etäluettavilla mittareilla, joilla saatiin tietoa sekä huonetilan että ryömintätilan ilmankosteudesta ja lämpötilasta. Myös kehikolle asetetun maisematapetin ja seinän välissä oli mittausanturi, jolla tapetin kosteuden todettiin pysyttelevän samalla tasolla huonetilan kanssa.

Tapettien säilymisen edellytyksiä parantavien rakenteellisten toimenpiteiden tueksi rakennukseen asennettiin ilmankuivain, jolla suhteellinen ilmankosteus pyrittiin pitämään 60 prosentin tuntumassa. Tarkoitukseen valittiin sorptiokuivain, joka kerää ilmasta kosteutta ja poistaa sen putkia pitkin ulos. Poistoputki johdettiin lattiassa valmiina olleesta ilmanottoaukosta ryömintätilaan ja sieltä edelleen maanalaista putkea pitkin läheisen salaojan keruukaivoon.

Huvimajan restauroinnin yhteydessä sisätilaan ei tehty enää ilmastointiventtiilejä, vaan korvausilma liikkuu ainoastaan ikkunoiden ja lattialankkujen rakojen kautta.

Verkolla päällystetty putki nurkkakiven vieressä rakennuksen alla.
Kostean poistoilman putki ryömintätilassa on lämpöeristetty pakkaselta ja verkotettu jyrsijöiden varalta. Kuvassa vasemmalla näkyy ilmankosteuden ja lämpötilan mittausanturi.

Keväällä sekä mittaustulokset että hyvin säilynyt tapetti kertoivat kokeilun onnistuneen.

Graafi ilmankosteudesta.
Olosuhdeseurantamittarin mittauskäyrän vihreä viiva ilmentää, kuinka ilmasuhteellinenkosteus nousee syksyllä 70-90 prosentin välille ja laskee marraskuun alussa 60 prosenttiin sen jälkeen, kun huvimajaan on asennettu ilmankuivain.

Seuraavana vuonna tilaan toteutettiin tuulikaapin kaltainen katseluvitriini. Se mahdollistaa museovieraan pääsyn interiöörin äärelle mutta suojaa huvimajan sisätilaa ylimääräiseltä kulutukselta ja haittaeläimiltä. Teknisesti vitriini toimii osaltaan myös puskurina ulko-oven kautta tulevalle sään vaikutukselle. Ikkunoiden sisäpuolelle lisättiin auringon UV-valolta suojaavat polykarbonaattilevyt.

Vitriini vasemmalta katsottuna. Ilmankuivain pilkottaa lattialla vitriinin toisella puolella.
Katseluvitriini kätkee ilmankuivaimen ja muun tekniikan piiloon museovieraan katseilta.

Ratkaisu maisematapettien sijoittamiseen: japanilaiset kehikot ja kiskoripustus

Samanaikaisesti rakennuksen restauroinnin ja siirron kanssa huvimajan maisematapeteille suoritettiin monivaiheinen ja vaativa konservointi. Ratkaistavaksi tuli tapettien ripustus takaisin huvimajan seinille siten, että ne saataisiin tarvittaessa myös helposti pois rakennuksesta.

Haaste ratkaistiin japanilaistyyppisillä shitabari-paneeleilla, joihin maisematapetit konservoinnin yhteydessä kiinnitettiin. Shitabari-kehikko koostuu ristiin lomittuvista puisista rimoista, jossa kehikon molemmille puolille on liisteröity useita ohuita kerroksia japaninpaperia. Paneelin rakenne itsessään tasaa tapetin taustalla tapahtuvat kosteuden vaihtelut.

Kaksi esiliinoihin pukeutunutta naista kumartuneina pöydän ääreen leveät siveltimet käsissään.
Paperikonservaattori Sara Théodore ja interiöörikonservaattori Tanja Lindfors liisteröivät Shitabari-kehikon ensimmäistä paperikerrosta, jossa paperiarkin koko on suurin. Työ tehtiin Museoviraston Kokoelma- ja konservointikeskuksen tiloissa.

Florinin huvimajan maisematapetti muodostuukaikkiaan 13 Shitabari-paneelista, joiden ripustusta varten huvimajan seinille suunniteltiin ylä- ja alakiskot. Rakenteen tekniset yksityiskohdat kätkettiin seinävärityksen mukaisesti maalattujen peitelistojen alle.

Näiden teknisten lisäysten ja sisäpintojen restaurointitöiden jälkeen huvimajaan palautettiin heinäkuussa 2020 ensimmäisinä konservoidut pohjoisseinän tapettipaneelit. Seuraavana vuonna valmistuivat huvimajan sivuseinien tapetit, ja koko maisematapetti on yleisön nähtävänä syyskuusta 2021 alkaen.

Huvimaja ja sen edessä pyöreä istutusalue, jota reunustaa hiekkatie ja siinä kolme puistonpenkkiä. Taustalla puita ja puista aitaa.
Konservoitu maisematapetti on palautettu huvimajaan ja sen interiööri on yleisön nähtävissä ulkomuseon ollessa avoinna.

Monialaisella asiantuntijatyöllä toimiva lopputulos

Harvinaislaatuiset maisematapetit ovat nyt olosuhteiltaan huomattavasti paremmassa ympäristössä kuin aiemmin, mutta kuitenkin edelleen samassa rakennuksessa, jossa ne ovat olleet jo yli sata vuotta.

Tapettien säilymisen mahdollistaminen kylmässä rakennuksessa vaatii mittavia järjestelyjä. Erilaisia toimia yhdistelemällä päästään kuitenkin haluttuun lopputulokseen, kun ne suunnitellaan kokonaisuutena. Sekä suunnittelu että toteutus tässä hankkeessa oli monialaisen asiantuntijatyön toimiva lopputulos.

Konservointihankkeeseen osallistuneet

Tilaaja
Museovirasto, Kulttuuriympäristöpalvelut, Restaurointiyksikkö

Suunnittelu
Maisema arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy
LVI-suunnittelu BRL Oy
Arkkitehtisuunnittelu Livady Oy
Insinööritoimisto Severi Anttonen Ky
Insinööritoimisto Pentinmikko Oy
Sähkösuunnittelu Nenotek Oy

Toteutus
Päätoteutus Museovirasto, Kulttuuriympäristöpalvelut, Restaurointiyksikkö, Seurasaaren rakennuskonservoinnin työryhmässä vuosina 2010 - 2020 työskennelleet.

Maansiirto- ja perustustyöt: YPR Oy
Sisustuspuusepän työt: Arne Rannaoja Huonekalukonservointi
Interiöörien restaurointi- ja konservointi: Osuuskunta Konservointi ja restaurointi Kollaasi
Sähkötyöt: Sähkö-Miksu Oy
Rauta-aidat: Raution Aika Oy
Vihertyöt ja aitojen perutukset: Pihatuomi Oy ja Shovel Oy
Rakennuksen siirto: Leinolift Oy

Näyteikkuna-julkaisu

Teksti: Erkka Pajula, Museovirasto