Museovirasto
03.7.2023
Florinin huvimajan panoraamatapetti vie katsojansa romantiikan maisemaan
Kirjoittaja: Sara Theodoré
Seurasaaren ulkomuseo kätkee metsäiseen puutarhaansa harvinaisen kulttuurihistoriallisen aarteen. Pikku-Helsingin rakennusten joukosta löytyy pieni harmaa uusgoottilaista tyyliä edustava huvimaja. Kaupunginlääkäri Pehr Ulrik Florin pystytti sen vuonna 1853 Bulevardin varrella olleen talonsa puutarhaan.
Pieni tila avaa kävijälle kurkistusikkunan 1800-luvun eurooppalaiseen kulttuuriin, sen aatemaailmaan ja muoti-ilmiöihin, oopperasta kirjallisuuteen ja turismin ja teollisuuden edistysaskeliin. Se kertoo suurista muutoksista uuden pääkaupungin ensimmäisen vuosisadan aikana uuden hallitsijan alaisuudessa.
Huvimajarakennus oli tyyliltään aikaansa edellä. Sen ulkomuoto, harvinainen panoraamatapetti ja kokonaisuuteen sopivat huonekalut kertovat rakennuttajien kiinnostuksesta kulttuuriin ja kirjallisuuteen.
Panoraamat tapettien kuva-aiheena
Panoraamatapetilla tarkoitetaan käsin painettua tapettivuotakokonaisuutta. Vuodat muodostavat yleensä yhtenäisen, seinältä toiselle jatkuvan tarinan tai sarjan toisiinsa liittyviä kohtauksia. Kokonaisuus koostuu useimmiten 6–32 paperisesta vuodasta, joille aiheet on painettu liimamaalilla käyttäen satoja, jopa tuhansia puusta kaiverrettuja laattoja.
Panoraamatapetteja painoivat kymmenet eri tehtaat Ranskassa 1800-luvulla. Tärkeimmät olivat Zuber et Cie, Dufour, J.J. Deltil, Delicourt ja Desfossé. Ranskasta tapetit levisivät hyvin laajalti ympäri maailman.
Aikalaiset kutsuivat panoraamatapetteja maisemiksi, maisemamaalauksiksi tai maisemantapeteiksi sekä näkymiksi. Usein käytössä olivat myös ranskankieliset sanat paysage ja vue. Nykytutkimus käyttää sanoja papier peint panoramique (fr.), panoramic wallpaper (engl.) tai scenic wallpaper (am.).
Sisäseiniä peittävä, idealisoitu tarinallinen maisema ei ollut uusi keksintö panoraamatapettien syntyessä 1700–1800-lukujen vaihteessa. Sen juuret olivat antiikissa, maisemamaalauksissa, gobeliineissa, trompe l’oeil -maisemissa ja 1600-luvulta alkaen Eurooppaan virranneissa itäaasialaisissa esineissä.
Painetun panoraamatapetin syntyyn vaikutti kiinalaisten, japanilaisten ja intialaisten esineiden tulo eurooppalaisille markkinoille. Niiden inspiroimasta chinoiserie-tyylistä tuli 1700-luvun alkupuolella olennainen osa eurooppalaisen yläluokan interiöörejä. 1730-luvulla paperitapetteja valmistettiin Kiinassa jo laajamittaisesti vientituotteiksi. Tapetteja tehtiin yhtenäisinä sarjoina, joilla ostaja saattoi paperoida kokonaisen huoneen. Korkeista tuontitulleista ja useista välikäsistä johtuen kiinalaiset käsinmaalatut tapetit olivat Euroopassa vain kaikkein rikkaimman yhteiskuntaluokan saatavilla.
Tapetit yleistyvät Euroopassa
Kysynnän kasvaessa Englannissa alettiin tuottaa kotimaisia chinoiserie-tapetteja kiinalaisten tapettien rinnalle jo 1700-luvun alusta. Ranskalaisten tapettituotanto käynnistyi 1700-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Ranskassa kotimaiset chinoiserie-tapetit ehtivät olla vain lyhyen aikaa muodissa, kun Pompeijin kaivauksista inspiroituneet uusklassiset aiheet nousivat suosioon. Napoleonin ajan empiretyyli toi kiinalaistyyppisen vapaamman aiheenkäsittelyn takaisin tapetteihin – tällä kertaa panoraamatapetin muodossa.
Näinä aikoina varhainen turismi alkoi syntyä, tutkimusmatkailijat etsivät uutta tietoa ja eurooppalaisen yleisön katse avartui kohti kaukomaita ja maapallon tuntemattomia alueita. Suositut panoraamaesitykset toivat uudet kaukaiset kohteet yleisön ihmeteltäviksi ympäri Eurooppaa sen pohjoisimpia kolkkia myöten. Panoraamassa katsoja astui ympyrän muotoon ripustettujen maalausten keskelle tutustumaan maailman nähtävyyksiin ja tärkeisiin taisteluihin. Esillä oli parhaimmillaan useita eri panoraamoja, kävijä sai käyttöönsä suurennuslasin ja tilaisuutta elävöitti orkesteri. Åbo Akademin kirjaston arkistokokoelmista löytyy kymmeniä Turussa järjestettyjen panoraamaesitysten mainoslehtisiä 1800-luvulta.
Panoraamat antoivat katselijalle mahdollisuuden matkustaa kauas lähtemättä kaupungista. Panoraamatapetit siirsivät tämän utopistisen illuusion kodin seinien sisälle. Ne yhdistivät ennen näkemättömällä tavalla maisemamaalaukset, kuvakudokset ja freskot, joista siihen asti olivat nauttineet lähinnä vain ylimmät yhteiskuntaluokat. Panoraamatapetit toivat ajankohtaiset teemat ja suositut panoraamaesitykset suoraan säätyläistön ja porvariston koteihin.
Harkittu kokonaisuuden rakentaminen
Panoraamatapettien aihepiirit voidaan jakaa muutamaan päätyyppiin: metsästys, antiikin kirjallisuus, puutarhat, kaukomaat ja tutkimusmatkat. Aikakauden hengessä luonnon ihmeiden rinnalle nousevat kansojen menneisyydestä kertovat goottilaisten raunioiden kaltaiset aiheet. Suunnittelussa käytettiin apuna tutkimusmatkoista tehtyjä piirroksia, niistä tehtyjä vedoksia ja matkakertomuksia.
Panoraamatapetit oli tehty ripustettavaksi yhden huoneen seinille, jolloin kokonaisuus ympäröi katsojaa. Hän astuu sisälle tarinaan, sulautuu maisemaan kuin tarunomainen kiinalainen Tang-kauden tussimaalari Wu Daozi tai puutarhaansa kaipaava Muumimamma maalaukseensa.
Suunnittelussa oli huomioitava sisätilojen vaihteleva korkeus ja kokonaisuuksien sijoittelu huonekalujen sekä ikkuna- ja oviaukkojen lomaan. Painoprosessin suunnittelussa oli otettava huomioon liimamaalikerrosten kuivumisajat ennen seuraavan sävyn painamista. Kohdistusten oli osuttava millintarkasti paikoilleen, ja eri aikaan painettujen vuotien tuli muodostaa yhtenäinen visuaalinen kokonaisuus katsojan silmissä.
Tilausvaiheessa asiakas saattoi painattaa tapetin haluamassaan väriskaalassa ja muokata kokonaisuutta mieleisekseen. Tiedetään tapetteja, joista on jätetty esimerkiksi hahmot pois. Tilaukseen lisättiin lopuksi halutut lisäosat. Näitä olivat laattapainetut, tapettiin yhteensopivat pilasterit, draperiat, reunukset ja rintapaneelit. Lisäosia hyödyntämällä tapetti saatiin luontevasti istutettua ja jatkettua haluttuun tilaan.
Taidokkaimmat panoraamatapetit hämäävät tottunuttakin katsojaa, ja usein panoraamatapetteja on luultu maalatuiksi.
Huvimajaan hankitaan panoraamatapetti
Harvat säilyneet lähteet eivät kerro, miten ja miksi Zuber et Cie’n tehtaan painama panoraamatapetti La Dame du Lac ou Les Vues d’Écosse päätyi helsinkiläisen puutarhan huvimajaan. Maailmanlaajuisesti harvinaista on panoraamatapetin säilyminen urbaanissa kaupunkimiljöössä ja siinä huonetilassa, johon tapetti alun perin ripustettiin. Sadoista Pariisiin ripustetuista panoraamatapeteista ei tunneta enää yhtään.
1800-luvulla venäläisten läsnäolo vilkastutti Helsingin huvielämää ja kaupankäyntiä. Venäläinen ylimystö vietti aikaansa suuriruhtinaskunnan uudessa pääkaupungissa. Maiden välinen tulliraja mahdollisti Suomessa edullisemmat hinnat, joilla houkuteltiin pietarilaiset helsinkiläisiin pitopöytiin, ostoksille ja kuukausien oleskelun vaativille kaivohuonekuureille. Puhdas meri-ilmasto, kaupunkiin kohonnut engeliläinen monumentaaliarkkitehtuuri ja vilkastunut höyrylaivaliikenne houkuttelivat matkalaisia. Ne saivat jopa Tukholman näyttämään aikalaisten silmissä vanhanaikaiselta ja ahtaalta.
Florinin huvimaja oli tässä kasvavassa kaupungissa puolijulkinen tila. Bulevardin ja Lönnrotinkadun eli silloisen Antreankadun välillä oli koko korttelin sisäosien kokoinen puutarha-alue, jossa kaupunkilaiset saattoivat kulkea halutessaan puutarhasta toiseen.
Tapetti on saatettu ostaa helsinkiläiseltä jälleenmyyjältä tai hankkia Pietarista tai Tukholmasta. Esimerkiksi Georg Rieks mainostaa vielä 1860-luvulla (Finlands allmänna tidning 20.6.1862) kokoelmistaan löytyvän ”landskapsstycken (paysages Suisses) samt ramar till desammas infattning och panelningar i flera färger”. Florinin perheen tuttavapiirissä on varmasti löytynyt ulkomailla matkustelleita kansalaisia, jotka saattoivat lähettää tapetin Manner-Euroopasta.
Aikakauden muodikkaat aiheet
Florinin huvimajasta löytyvä La Dame du Lac ou Les Vues d’Écosse -tapettia painettiin vuosina 1827–1864. Sen aihe perustuu aikansa suosituimman kirjailijan Sir Walter Scottin runoelmaan Lady of the Lake (1810). Eeppinen tarina on tapettitehtailijan unelma, joka kokoaa yhteen lähes kaikki panoraamatapettien tyypilliset teemat: metsästyksen, romanttisen historiallisen kolmiodraaman, antiikin myytit ja jylhät maisemat.
Runoelman historiallinen kolmiodraama sijoittui Skotlantiin. Sitä seurasi Scottin historiallisten romaanien sarja. Teokset levisivät kulovalkean lailla ympäri Euroopan. Scottin runoelma ja romaanit inspiroivat säveltäjiä, muotitaloja, turistivaelluksia, teattereita ja kuvataiteilijoita. Pelkästään Italiassa aiheesta tehtiin yli 20 oopperaa, joista tunnetuimmat ovat Giacchino Rossinin La Donna del Lago (1824) ja Donizzetin Lucia di Lammermoor (1835).
Rossinin ooppera perustui tarinan ranskankieliseen proosaversioon ja nautti suurta suosiota Pariisissa. Tämä esitys tai mahdollisesti joku bulevarditeattereiden lukuisista versioista saattoi inspiroida tapettitehtailija Jean Zuberin poikia ehdottamaan uutta muodikasta panoraama-aihetta isälleen vuonna 1825.
Tekijänoikeuksia ei vielä tunnettu, ja taiteilijat hyödynsivät esimerkiksi matkakertomusten kuvituksia. Zuber kuitenkin mainosti, että La Dame du Lacin maisemat ja linnat oli piirretty Skotlannissa.
Vaikuttava tapetti Seurasaaressa
Tapetti mahtuu, neljää vuotaa lukuun ottamatta, Florinin huvimajan kolmelle ehjälle seinälle. Sen uusgoottilainen aihe tukee rakennuksen uusgoottilaista toteutusta ja täydentyy uusgoottilaisilla huonekaluilla. Yhdessä ne muodostavat harvinaisen kokonaistaideteoksen.
Panoraamatapetit on jo alun perin tarkoitettu ripustettavaksi puisen tai painetun trompe l’oeil -paneloinnin yläpuolelle siten, että tapetin alareuna sijoittuu noin 70–80 senttimetrin korkeudelle lattiasta. Keskeiset aiheet on sijoitettu tapetin alaosaan, niin että ne kiertävät huonetta istujan silmien korkeudella. Näin tarina ei peity huonekalujen taakse. Osaan vuodista on painettu sivuaiheita, kuten puita tai vuoria. Ne mahdollistavat korkeampien kaappien tai esimerkiksi ikkunan tai oviaukon sijoittelun kokonaisuuteen. Tarina jatkuu luontevasti, vaikka sivuaiheet peittyisivät.
La Dame du Lacissa oli jopa otettu huomioon valon ja varjojen suunta. Tapetti oli ajateltu ripustettavaksi tilaan, jossa valo tulee yhdeltä seinältä. Se ripustettiin niin, että varjojen suunta vaihtui keskellä kokonaisuutta. Huvimajan tapetti on ripustettu juuri samalla tavalla, noudattaen suunnittelijan alkuperäistä tarkoitusta. Keskiosaa hallitsee puu, jonka kohdalla varjojen suunta vaihtuu puun molemmin puolin.
Tapetin taivasalue oli korkea, vuotien kokonaiskorkeus on ollut noin 3–4,5 metriä. Ripustettaessa taivaan saattoi lyhentää huonekorkeuden mukaan tai jatkaa sitä yläosasta yksivärisellä tapetilla. Florinin huvimajan vuodat on leikattu noin 170 senttimetriä korkeiksi.
Panoraamatapetti oli ranskalaisen taideteollisuuden mitalein palkittu huipputuote. Zuberin tehdas oli alansa parhain ja on nykyisin maailman vanhin toiminnassa oleva tapettitehdas.
Panoraamatapetti toi romantiikan hengessä taianomaisen ja henkeä salpaavan maiseman sisätilaan. Panoraamatapettien tenho alkoi hiipua 1800-luvun lopulla, kun valokuva, maalaustaiteen realismi ja liikkuva kuva valtasivat alaa. Kaikesta huolimatta tapetti tekee edelleen vaikutuksen kuvaähkyn puuduttamaan nykykatsojaan. Ehkä viehätys kumpuaa toisen aikakauden suosikin, oopperan lailla, eri taiteenlajien yhdistelmästä?
Lähteitä
Jacqué, Bernard: De la manufacture au mur. [Väitöskirja.] Université Lumière, Lyon, 2003. Luettavissa osoitteessa http://theses.univ-lyon2.fr/documents/lyon2/2003/jacque_b
Koivunen, Leila: Romantiikan aikakauden matkailu. Teoksessa Matkailijan ihmeellinen maailma. Matkailun historia vanhalta ajalta omaan aikaamme, 70–88. Toim. Auvo Kostiainen, Janne Ahtola, Leila Koivunen, Taina Syrjämaa & Ilse-Mari Säderholm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004.
Kymäläinen, Anna-Maria & Théodore, Sara: Florinin huvimajan ranskalainen panoraamatapetti Seurasaaren ulkomuseossa: tapetin konservointi ja säilyttämisen turvaaminen. [YAMK (MA) opinnäytetyö.] Metropolia ammattikorkeakoulu, 2022. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205077815
Nouvel-Kammerer, Odile (toim.): French Scenic Wallpaper 1795–1865. Musée des Arts décoratifs. Flammarion, 2000.
Tommila, Päiviö: Helsinki kylpyläkaupunkina 1830–50-luvuilla. Helsinki-Seura, 1955 (korjattu painos 1982).