Jonas Malmberg, Museovirasto
25.9.2025
Otahallin puurakenteiden vahvistus
Otaniemeen vuonna 1952 valmistunut urheiluhalli, Otahalli, kuuluu Alvar Aallon ja hänen toimistonsa suurikokoisten puurakenteisten kohteiden joukkoon. Hallin ilmeikkäästi patinoituneet puukehät kaipasivat vahvistamista, sillä kuormitusvaatimukset olivat muuttuneet olennaisesti. Korjaamisen tavoitteena oli säilyttää yhtaikaa arvokkaan rakenteen alkuperäiset puuosat, ilme ja tekninen toimivuus. Vahvistukset toteutettiin vuonna 2024 erillisenä korjauksena ennen rakennuksen laajaan peruskorjaukseen ryhtymistä.
Alun perin Otahallin rakentaminen nivoutui Teknillisen korkeakoulun muuttoon Hietalahdesta Espooseen. Vuonna 1949 pidetyn arkkitehtuurikilpailun jälkeen alkoi uuden kampuksen rakentaminen, ja urheiluhalli sekä Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelemat opiskelija-asuntolat valmistuivat jo 1950-luvun alussa. Ne liittyvät myös Helsingin olympialaisten historiaan, kun alueella majoittui varsinkin itäblokin maiden urheilijoita.
Suuret puiset kattorakenteet Aallon tuotannossa
Kahdesta suuresta hallista koostuvan kokonaisuuden mittavissa puurakenteissa käytettiin aikanaan erittäin ajanmukaista puurakentamisen tekniikkaa, joka sovitettiin sotienjälkeisen rakennusmateriaalien niukkuuteen. Puurungon kaksiniveliset, epäsymmetriset kehät koottiin sahatavarasta naulaamalla ja liimaamalla, ja ne rakennettiin tehtaassa kuljetukseen sopiviin osiin. Myyntiyhdistys Puurakenteen toimittamat osat liitettiin työmaalla toisiinsa ja kehät nostettiin pystyyn.
Samaa ratkaisua käytettiin erityisesti Ruotsissa suurten jännevälien rakennuksissa, mutta vastaavia tehtiin muuallakin Suomessa, esimerkiksi arkkitehti Kaj Saleniuksen suunnittelemassa Linnanmäen Peacock-teatterissa (1955). Otahallin suuremman hallin kehien jänneväli on ennätykselliset 47 metriä – enemmän kuin millään muulla nivelkantaisella vastaavalla kehällä oli tuolloin toteutettu. (Rakennusinsinööri 1/1952)
Puiset kattoristikot ovat kiinnostava juonne Aallon arvokkaaksi tunnistetussa 1950-luvun arkkitehtuurissa. Yksinkertaisimmat esimerkit löytyvät Otaniemen kampuksen saharakennuksesta (1952) ja dimensioiltaan mittavimmat urheiluhallista (1952). Jyväskylän yliopistokampuksen ruokala (1954) on näitä hienovaraisemmin detaljoitu. Kaikkein erityisimmin – taideteoksen luonteisesti – viimeistellyt kantavat puiset kattorakenteet ovat Säynätsalon kunnantalon (1951) valtuustosalissa.
Korjaustarve ja suunnittelu
Otahalli on kokenut monia muutosvaiheita. Rakennustekniikan ja -perinnön kannalta sen erityisimmät merkitykset liittyvät nimenomaan hallien rakenneratkaisuihin. Näkyvillä ollessaan ne myös luovat suurimpien sisätilojen tunnelman. Alkuperäisvaiheessaan rakennus oli ilmeeltään nykyistäkin karheampi, kun kenttä oli hiekkapintainen ja seiniä peittivät harmaat käsittelemättömät Toja-levyt.
Puukehien vahvistustarve ilmeni TkT Matti Pentin laatimasta rakenteen lausunnossa, jossa suositeltiin rungon kuormituskestävyyden tarkastelua voimassa olevien kuormitusohjeiden mukaisesti. Kun runkojen mitoituslumikuorma oli alun perin n. 1,5 kN/m2 ja nykyisen ohjeen mukainen mitoitus on n. 2,3 kN/m2, tarvittiin vahvistuksia. Yksittäiset kehät kielivät myös joko rakentamisen tai käytön aikana tapahtuneista nurjahduksista, kun kuormat ovat hetkellisesti ylittäneet rakenteen kantavuuden.
Suunnittelun alkuvaiheessa vuonna 2022 korjauksen tavoitteiksi asetettiin se, että alkuperäinen rakenne säilyy toimivana rakennejärjestelmänä samalla, kun sitä vahvistetaan esteettisesti ja teknisesti kestävällä tavalla. TkT Sami Pajunen analysoi kehien kunnostuskelpoisuutta FEM-mallinnuksella (Finite Element Method), jossa paarteet mitoitettiin taivutusmomentista aiheutuville normaalijännityksille ja uuman vinolaudoitus leikkausvoimalle.
Toteutus
Korjaustyöt toteutettiin keväällä 2024. Kehät vahvistettiin vastaamaan nykyistä lumikuormaa lisäämällä rakenteen ylä- ja alapaarteen kylkeen molemmille puolille liimapuiset sauvat. Niiden pituudet valittiin kehän momenttikuvion mukaan. Kehän sisänurkan nurjahdustuentaa vahvistettiin koko rungon pituudelle asennetuilla liimapuusauvoilla ja jäykistysristikoilla.
Kehien alapään tuentaa vahvistettiin teräsosilla, jotka estävät kehän jalan kiertymisen. Kaikki uudet teräsosat maalattiin mustaksi, ja uudet liimapuusauvat täytepuineen käsiteltiin arkkitehti Tapani Mustosen laatiman reseptin mukaisella kahvipetsillä niiden sovittamiseksi vanhojen tummuneiden puurakenteiden ilmeeseen.
Huolellisesti ja monipuolisesti ammattitaidolla suunnitellusta toimenpiteestä muodostui rakennushankkeena varsin kohtuullisen laajuinen. Yksittäisillä vahvistuksilla yli 70-vuotiaille halleille saatiin lisää käyttöikää – varovaisesti arvioidenkin useiksi vuosikymmeniksi. Samalla suomalaisen modernin puurakentamisen kiehtova esimerkki säilyy alkuperäiskäytössään.
Lähteitä:
Aalto, Alvar: Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan urheiluhalli. Arkkitehti 6–7/1956, s. 96–98.
Keronen, Asko & Malmberg, Jonas. Otaniemen urheiluhalli – Otahalli. Puu Wood 1/2025.
Sorvimo Optimointipalvelut Oy: Otahalli – Puukehien kantavuuden tarkastelu. 23.2.2024.
Ström, Keijo (et.al.): Otaniemen Stadion-hallit. Rakennusinsinööri 1/1952, s. 1–4.
Korjaushanke 2022-24
Tilaaja
Otahalli Oy
Ilpo Marttinen / Retta Management Oy
Suunnittelu
Arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehdit Mustonen Oy, Tapani Mustonen (alkuperäinen suunnittelija: Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto)
Rakennesuunnittelu: Insinööritoimisto Asko Keronen, tekn. lis. Asko Keronen (alkuperäinen suunnittelija: Rakennussuunnittelu Oy, Paavo Simula)
Keskeisten rakennusosien kelpoisuuden ja korjaustarpeiden arviointi: prof. TkT Matti Pentti
Puukehien kantavuuden tarkastelu: Sorvimo Optimointipalvelut Oy, TkT Sami Pajunen
Toteutus
Espoon Express Palvelut Oy, Samuli Saarela
Rakennuttajakonsultti: Hekarcon Oy, Heikki Karvonen